Aika tuntuu tosiaan kuluvan ennätysvauhtia. Miten on mahdollista, että ollaan jo talviajassa, kun ihan hetki sitten oli vielä kesäloma? Nyt on jo marraskuu, eli vuosi on kohta ohi. Positiivista on sentään se, että kohta on joulu. Marraskuun alku tarkoittaa myös Pikkuirskin merkkipäivää.
Vaikea uskoa, että Noomi täyttää jo 2 vuotta! Nyt se on muka jo aikuinen, tosin henkisestä aikuistumisesta ei ole kummempia merkkejä ollut nähtävillä… Mutta ei tarvitsekaan, tykkään kun Noomi on aina niin iloinen ja hassu. Jotenkin miellän sen edelleen ihan pennuksi, näen sen aivan erillä tavalla kuin Ramin sen ollessa saman ikäinen. Vaikka Noomi on nyt paljon taitavampi koulutuksellisesti kuin Rami kaksivuotiaana, oli Rami tuon ikäisenä paljon kypsempi. Tosin Rami ei ole koskaan ollutkaan kovin pentumainen, se oli jo pikkupentuna kamalan itsenäinen ja tosikko… Siinä suhteessa, kuten monessa muussakin, nämä ovat aivan toistensa vastakohtia. Ja molemmat mahtavia persoonia omalla tavallaan. :)
Noomi sairastui – taas – mahatautiin ja on nyt antibioottikuurilla. Käväistiinpä viime viikolla myös eläinlääkärin päivystyksessä nesteytyksessä… Tässä vaiheessa kokeillaan pikkuhiljaa ruuan vaihtoa ja katsotaan vaikuttaisiko asiaan. Antibioottikuurin takia joudutaan jättämään väliin myös vuoden vimpat agilitykisat.
Syksy on jo pitkällä ja bloggausinspiraationi on rakoillut. Korjataanpas asia. Lokakuu aloitettiin agilitykisoilla, Ramin kanssa mentiin kolme starttia oman seuran järkkäämissä kisoissa. Treenejä oli alla edellisten kisojen jälkeen hyvin vähän. Mentiin kisapaikalle hyvissä ajoin katselemaan muiden suorituksia, ja Rami taisi vähän väsähtää odotellessa, mikä näkyi viimeisessä startissa. Kaksi ekaa oli kuitenkin melko sujuvia, ekalta radalta (video) napattiin kakkossija ja LUVA ja tokalta harmittava kielto ja pari sekuntia yliaikaa. Viimeinen siis HYL.
Noomi on taukoillut treeneistä sairasteluiden takia, sillä oli mahatauti pari viikkoa sitten (meni ohi antibiooteilla). Ne vähäiset treenit mitä on tehty (lähinnä tokoa), ovat olleet kuitenkin aika hyviä. Metallitreenit edistyvät pikkuhiljaa, isommilta takapakeilta on vältytty viime aikoina. Myös kaukoissa on koettu huimia edistysaskelia (onneksi ei sentään kirjaimellisesti) ja näyttää siltä että Pikkuirski alkaa oikeasti hoksaamaan, mikä on homman juju. Noomi käväisi myös torstaina silmäpeilauksessa, terveet on silmät! :)
Sitten tämänpäiväiseen tokokokeeseen, luokkana EVL ja koirana Raipe.
Paikalla istuminen 10
Paikalla makuu 8 (joku oli taas kartalla ja antoi käskyn liian aikaisin…) Seuraaminen 8 (parasta Ramppaa! Itse mokailin mm. antamalla käskyn väärässä kohtaa ja polkemalla koiraa…) Zeta 5,5 (haahuilua ja eka istuminen seisomiseksi) Luoksetulo 5,5 (alun maahanmenoon kaksoiskäsky, seisominen valui, maahanmenoon kaksoiskäsky…) Ruutu 10 Ohjattu 9 (!!!!!!! vasen, ja sehän kuunteli!) Metalli 9 (en ehtinyt saada kunnolla perusasentoon ennen kuin käskytettiin jo, joten liikkui vähän kun heitin) Tunnari 10 Kaukot 6 (tässä vaiheessa taisi olla jo aika väsynyt ja kylmissään, tarvitsi pari kaksoiskäskyä ja yksi asento jäi tekemättä)
= EVL1 256,5p, sijoitus 3/5
Kehästä tullessa olin aivan varma, etteivät pisteet voisi riittää ykköseen, ja kuullessani tuloksen alkoi naurattaa… :D Puoli pistettä yli ykkösen rajan, aika hyvä tuuri. Liikkeet tehtiin useassa osassa, ensin erikseen zeta, sitten muut ruutuun asti ja kolmannessa erässä loput. Tällä kertaa Rami oli paremmin kuulolla kuin kokeessa yleensä, liikkeiden välitkään eivät olleet NIIIN kamalat, kannustin sitä paljon ja siirryin jotkut välit juoksemalla ja innostamalla.
Loma on ohi, arkeen on palailtu pikkuhiljaa. Kalenteri on treenijuttujen lisäksi täynnä opiskelujuttuja, eli vapaa-aika käy vähiin varsinkin parin seuraavan kuukauden ajaksi. Illat ovat pimentyneet hälyyttävää vauhtia, kohta on jo ihan syksy. Noomilla on toinen silmätippakuuri menossa tulehdukseen, toivoakseni tämä auttaa eikä juututa pidempään silmätulehduskierteeseen. Treenit ovat jatkuneet kohtuullisen onnistuneesti. Noomi on keskittynyt vauhdin ja itseluottamuksen kasvatukseen, kun taas Ramin kanssa ollaan palailtu perusteisiin uudella taktiikalla. Rami sopisi kyllä niiin hyvin jollekin pentukurssille, jossa tehdään kontakti- ja luoksetuloharjoituksia. Ei erottuisi joukosta ollenkaan!
Tässä kuussa kisataan vielä pariin otteeseen agilityä. Olen suunnitellut, että Noomikin pääsee kuun lopussa aloittamaan agilityuransa. Odotan mielenkiinnolla. Rami on treenannut aksaa luvattoman vähän, tänä kesänä kisastartteja on varmaan tuplaten treenimäärään verrattuna. Vähäisen treenimäärän huomaa – kontaktit ovat päässeet ruostumaan epävarmemmiksi. Niitä täytynee vielä varmistella ennen ensi viikonloppua.
Joskus olisi kivaa, jos edes yhteen kuvaan osuisi kokonainen Noomi.
Molemmat koirat ovat taas päässeet turkeistaan, Noomi viime kuukauden aikana vähitellen ja Rami tänä viikonloppuna. Ramilla on ainakin toistaiseksi käppänälook – saa nähdä kauanko jaksan katsella naamakarvoja… ;)
Me ollaan lomailtu. Tehty pitkiä lenkkejä ja siinä välissä aina laiskoteltu. Lomaan kuuluu tietysti myös treenit, mutta melko vähälle ovat kyllä jääneet nekin. Tiivistettynä Rami on treenannut vähän ja ihan suhteellisen onnistuneesti (molempia lajeja). Noomi taas on jatkanut paineistumisiaan mm. metalliin ja ruutuun liittyen sekä nyt uutena epävarmaillut vähän kaikessa muussakin, kuten esim. keinulla. Siitä ei oikein ole ottanut nyt selkoa, että mistä nämä epävarmailut ovat peräisin. Tämä on kyllä niiin epänoomimaista, kuin voi vain olla. Siis että ei ota selkoa. Yleensä Noomi on se avoin ja helposti luettava iloinen höseltäjä ja Rami se, jonka mielialoja on hankalaa tulkita. Luulenpa (tiedän), että kaikki nämä epäonnistumiset ovat kuitenkin ihan omaa ansiotani. Tiedän, että Noomin epävarmuustilanteisiin ei auta ollenkaan se, että näytän turhautumiseni. Miksi sitten näytän. Eihän se nyt tahallaan yritä kuunnella kaikkia mahdollisesti pelottavalta kuulostavia ääniä ihan vaan ärsyttääkseen. Kun Noomi paineistuu äänistä/jostain, minun pitäisi tajuta tehdä joku yksi helppo asia ja lopettaa treeni. Eikä vaatia varsinkaan mitään itsevarmuutta vaativaa tehtävää (sellaista, jonka suorittaminen vaatii poistumista minusta muutamaa metriä kauemmas). Muutenkin Noomin kanssa minun pitäisi muistaa olla ennenkaikkea selkeä ja kannustava, jotta epävarmuutta ei pääsisi esiintymään. Todellisuudessa suurin osa Noominkin treeneistä ovat olleet aivan kelvollisesti onnistuneita. Perfektionistilla tietysti mieleen jää aina vain ne epäkohdat...
Huomisaamuna suunnataankin vuoden ensimmäiselle (!!) eläinlääkärireissulle (jos rokotuksia ei lasketa). Epäilen, että Noomilla on oikeassa silmässä tulehdus. Aika hyvin, kun nyt on jo vuosi yli puolessa välissä ja vasta ensimmäinen ell-reissu! :D Toivottavasti pysyvät sitten loppuvuoden yhtä terveinä.
Viimeisten muutaman kuukauden aikana olen alkanut nähdä Ramin aivan erilaisessa valossa, kuin esimerkiksi vuosi sitten. Koiran koko asenne on muuttunut radikaalisti parempaan suuntaan.
Ramissa on paljon hyviä ominaisuuksia harrastuksia ajatellen. Nämä ominaisuudet ovat nyt viimeisen puolen vuoden aikana tulleet aivan erityisesti esiin. Rami on nykyään suht helposti motivoitavissa (myös leluilla). Rami on myös helposti hallittavissa, se ei kyseenalaista käskyjä. Ram jaksaa lähes loputtomasti toistoja, se yrittää aina iloisesti uudelleen vaikka palkka viipyisi pidempäänkin.
Rami on kokonaisuudessaan melko yksinkertainen koira, se ei vaadi paljoa toimintaa ollakseen tyytyväinen, mutta on kuitenkin aina valmiina tekemään kivoja juttuja yhdessä. :)
Ainoana ongelmakohtana Ramin kanssa harrastamisessa on ollut sen häiriöherkkyys. Tämä johtuu suurimmilta osin vähäisestä sosiaalistamisesta sekä omasta osaamattomuudestani, kun Ram oli nuori. Nyt alkaisi näyttää siltä, että tämä ongelma on pikkuhiljaa poistumassa! Ja sen hävitessä alta paljastuu koko ajan uusia ihania piirteitä.
Suurin muutos on siis se, että Rami on nykyään melkolailla koko ajan kuulolla. Aiemmin oli ihan tavanomaista, että Rami jäi haistelemaan treeneissä tai lenkillä ja mystisesti kadotti korvansa. Nykyään luoksetulo alkaa olla 100% varma tilanteessa kuin tilanteessa. Ramia voi lenkilläkin pitää missä tahansa huoletta vapaana, kun tietää, että sen saa välittömästi takaisin tarpeen vaatiessa. Se kutsun kuullessaan tulee iloisesti, kysyen "mitäs nyt tehdään?" ja on valmiina vaikkapa hakemaan pudonneita tavaroita tai hankeen heitettyä hihnaa. Myös hihnakäytös on parantunut huimasti, Ram ei yritä vetää enää muuten kuin liian kovissa häiriöissä, kaupunkikävelyä pitäisi siis vielä treenata.
Aluksi Noomin tulon jälkeen Rami oli ehkä hitusen masentuneen oloinen. Nyt se on selvästi saanut iloisuutensa kerralla takaisin. Se nauttii paljon lenkkeilystä, varsinkin silloin kun Noomi ei ole mukana (:D) ja voin keskittyä vain Rampan kanssa hillumiseen. Ramin kanssa ulkoilu on piristävää, on ihana nähdä Rami iloisena ja innokkaana sekä mielenkiinto suunnattuna yhdessä puuhasteluun. :)
Aiemmin olin ehkä tiedostamattomastikin vähän luovuttanut sen suhteen, että saisin joskus Ramin toimimaan kunnolla treeneissä (ja etenkin kisoissa). Nyt ajateltuna se olisi melko typerää, kun Ram kuitenkin on sen verran nuori, että sen kanssa ehtii saavuttaa vielä vaikka ja mitä. Tämän vuoden aikana olisi hyvä jos saisin karsittua loputkin häiriöherkkyydet pois, pitää siis käydä paljon koiratapahtumissa ja keskustassa pyörimässä. Kysehän ei ole siitä, etteikö se olisi ollut hallinnassa, vaan siitä, että esimerkiksi tokokokeissa olen monesti joutunut oikeasti käskemään kunnolla, Ramilla ei ole siis ollut oikeasti halua tehdä, mutta se on tehnyt kun vaihtoehtoja ei ole ollut. Viime aikojen treenien perusteella uskallan toivoa, että se joskus vielä toimisi kokeessa yhtä hyvin kuin treeneissä. :D
Kaikenkaikkiaan Rami on ollut minulle täydellinen ensikoira. Sen kanssa on ollut hyvä harjoitella kouluttamista, kun se antaa kaikki virheet anteeksi ja jaksaa yrittää. Häiriöherkkyydessä on ollut haasteensa, mutta valoisalta näyttää tällä hetkellä. Agilityssäkin mun on hyvä opetella ohjaamaan kunnolla ensin hillittyä Ramppaa, ennen kuin siirryn tekemään vaikeampia kuvioita räjähtävän nopsan Noomilaisen kanssa... :)
Postausta piristävät kuvat huhtikuulta '10. Sulaispa jo lumet.
Nyt on siis virallisestikin todistettu, ettei Noomista löydy mitään vikaa! ;) Ramin tuloksia en ole vielä saanut, toivottavasti tulevat pian, jotta voin alkaa suunnittelemaan kevään treenejä ja kisoja tarkemmin.
Tällä kertaa saatte ihailla kuvituksena salamalla räpsäistyä kuvaa varsin rähjäisen näköisesta Ramista - kameranulkoilutus on jäänyt melko vähälle tässä joulukuun aikana. Kamera pääsee kuitenkin nyt loman aikana ulkoilemaan enemmältikin, luulisin, sillä pukki toi tänään uuden objektiivin, jota jo vähän testailin (ja kivalta vaikutti).
Viime kirjoituksen jälkeen ei olla suurempia treenattu, ainakaan mitään kovin edistyksellistä ei olla saatu aikaan. Nyt lomalla on kuitenkin aikaa treeneillekin, Noomi tosin on nyt hetken sairauslomalla keskiviikon leikkauksen takia.
Tosiaan keskiviikkona molemmilta koirilta tutkittiin lonkat, kyynärät ja polvet sekä Noomille tehtiin sterilointi. Luustokuvista ei saatu vielä mitään arviota, jäädään odottamaan tuloksia kennelliitolta. Polvet oli molemmilla aivan terveet. :)
Noomi on lähtenyt toipumaan ihan hyvin, yöt on olleet vähän levottomia, on pitänyt käydä ulkona ja muutenkin valvomista. Kuitenkin Noomi on lähes normaalinlaisen pirteä ollut jo eilisestä, on saanut jo vähän koittaa hillitä loikkimisia ja ryntäilyjä. Haava on lähtenyt parantumaan oikein hyvin.
Perjantain ja lauantain välisenä yönä Noomille iski mahatauti. Lauantaina ulosteessa oli myös verta, joten soitettiin päivystävälle eläinlääkärille. Meillä sattui olemaan antibioottia jäljellä viime kerrasta, joten lääkäri neuvoi aloittamaan sen.
Noomi kuitenkin koki ihmeparantumisen lauantai-iltana, ja sunnuntaina oli jo täysin normaali. Sunnuntain tokot jätettiin kuitenkin väliin.
Viikonvaihteessa sain myös taas Noomin nypittyä, tällä kertaa ennätysajassa. Koko operaatioon meni ehkä suunnilleen viisi tuntia. Noomi on oppinut olemaan ihan nätisti jo. :)
Nyt ollaan tehty sitten lähinnä sisätiloissa jotain pieniä tekniikkatreenejä. Noomin avoimen kaukot on jo ihan mukavalla mallilla, matkaa pitäisi alkaa kasvattamaan seuraavaksi.
Nyt vihdoin sain myös aikaiseksi hioa tunnaria kotona. Noomi osaa nyt hakea kapularivistöstä oman kapulan, vielä kuitenkin kapulassa täytyy olla ruuan hajua mukana. Pikkuhiljaa täytynee vähentää sitäkin. Sain Noomin rauhoittumaan kivasti kapuloille mentäessä niin, että laitoin nameja lattialle kapuloiden eteen. Video.
Ramin kanssa oltiin eilen agitreeneissä. Tehtiin pitkästä aikaa pöytää, joka sujui ihan hyvin. Tehtiin myös persjättöä lyhyellä hyppy-putki-putki-hyppy -radalla putkien väliin. Itse meinasin ensin kääntyä liian aikaisin, mutta lopulta onnistui ihan hyvin.
Rami on nykyään treeneissä tosi kivasti kuulolla. Haistelut on tosi nopeasti tässä syksyn aikana vähentyneet lähes olemattomiin. Syyskuun treenitauko oli varmaan ihan hyväksi. :)
Lunta tulikin sitten kerralla ihan kunnolla, nyt Noomi on iloinen. Tosin milloinpa se ei olisi...
Treeniraportteja on jäänyt kirjoittelematta sen verran monet jo, etten edes muista enää kaikkia. Rami on treenannut agilityä ohjatusti parit treenit, Noomin kanssa ollaan käyty activen tokoissa ja kassin tokoissa.
Ramin treenit ovat jatkuneet pääasiassa positiiviseen suuntaan edelleen. Tokoa se on treenannut pienten sisä-tekniikkatreenien lisäksi harmillisen harvoin, lähinnä vain sunnuntain evl-ryhmän treenivuorolla. Eniten ollaan hiottu ruutua ja ohjattua. Ruutu on teknisesti hallinnassa, Rami osaa mennä merkille ja merkiltä ruutuun ja pysähtyä ruutuun jne. JOS se huomaa ruudun. Ongelmia ruudun havaitsemisessa on esiintynyt nyt, kun ollaan tehty ruutua pitkällä välimatkalla (20m?).
Ohjattu sen sijaan on mennyt parempaan suuntaan, viime treeneissä Rami teki varsin mainiot oikean kapulan tuonnit. Ollaan nyt sijoiteltu reunakapulat melko kauas sivusuunnassa, jotta R joutuu tekemään kunnon käännöksen.
Hyppymetskun paluuhyppyyn pitäisi saada kunnolla varmuutta, varsinkin vinoissa heitoissa.
Paikalla istumista ollaan tehty kotona iltaruuan yhteydessä, oon jättänyt Ramin olohuoneeseen istumaan muutamaksi minuutiksi ja joku yleensä aina vahtimassa. Viime viikolla otettiin treeneissä myös istuminen, pari minuuttia ehkä suunnilleen. Oli pysynyt mainiosti. :)
Agilitypuolella Ramin kanssa on tehty lähinnä kontakteja, jotka on alkaneet sujua huippuhyvin. Varsinkin A, Rami osaa pysähtyä oikeaan kohtaan vaikka itse jäisin paljonkin taakse. Puomilla välillä vähän himmailee, mutta pääasiassa puomillakin hyviä pysähtymisiä.
Tiivistetysti siis, erityisesti treenattavaa:
- merkin ja ruudun etäisyyden kasvattaminen vähitellen
- hyppynoudon paluuhyppy varmaksi
Noomin treenit on olleet myös ihan kivoja. Ollaan tehty muutamana iltana viime viikolla palkattomuustreeniä, niin että mulla ruokaa pakasterasiassa taskussa palkkana. Ekalla kerralla kun tehtiin, Noomi oli tosi hieno, teki mainiot seuraamiset (alokasmaisesti ensin hihnassa, sitten hihnatta) ja jaksoi keskittyä hyvin. Toisena päivänä uudelleen sama juttu ei jostain syystä toiminutkaan yhtä hyvin, vaan N alkoi heti vaikuttaa rauhattomalta ja seuraaminen ei tuntunut hyvältä.
Tämän jälkeen ollaan tehty lyhyempiä treenejä ja olen koittanut saada vireen pysymään hyvänä.
Mietin tuota palkattomuustreenisysteemiä, ja keksin uudenlaisen idean testattavaksi. Nyt aion pitää seuraamista treenatessa palkan melkeinpä aina taskussa, niin että naksautan hyvässä kohdassa ja kaivan palkan taskusta Noomille. Näin siis eripituisia pätkiä ja palkattomuustreeniä niin, että lopussa tosi paljon palkkaa. Kaikkein tärkeintä on muistaa koko ajan kiinnittää huomiota siihen, että treenit pysyvät iloisina ja Noomi on innokkaana mukana eikä turhaudu.
Noomin seuraaminen on jotenkin tosi ärsyttävässä vaiheessa. Se meinaa edistää, keulia ja painaa, mutta aina kun ohjatuissa treeneissä yritän esitellä näitä ongelmia kouluttajalle, N seuraa oikein mallikkaasti... En nyt oikein tiedä, pitäisikö vain kunnolla keskeyttää sikailuseuraamiset ja vaatia kunnollista toimintaa. Noomihan siis käsittääkseni OSAA seurata, mutta sillä vain menee överiksi kiihtyessään.
Iltaruuan yhteydessä ollaan tehty Noomin kanssa myös m-i-m kaukoja. I-m on Noomilla melko hyvällä mallilla, välimatkaa pitäisi alkaa lisäämään. M-i on vielä vaiheessa, Noomi kyllä nousee, mutta haluan hioa ponnahduksen nopeammaksi. Käsiavulla onnistuu mainiosti, sitäpä siis häivytellään vähitellen.
Paikallamakuu on Noomilla edelleen vähän rauhaton liike, ohjatuissa treeneissä ottaa häiriötä muista ja katselee ympärilleen. Kuitenkin pysyy maassa, ei koita nousta. Myös liikkeestä seisominen tarvitsee jotain uudenlaista menetelmää, nykyinen ei toimi. Noomi periaatteessa osaa, mutta edelleen ne pikkuaskelet häiritsee.
Tiivistelmä Noomin kanssa treenattavista asioista:
- seuraamisessa ei sallita sikailua, palkka taskuun
- paljon paikallamakuutreeniä
- liikkeestä seisominen...?
Käytin Noomin eläinlääkärillä viikko sitten näyttämässä korvaa, joka on eritellyt ruskeaa möhnää vähän aikaa (toisesta korvasta ei tule mitään). Sieltä löytyi pieni tulehdus, tähän saatiin korvatippoja, joita pitäisi vielä ainakin muutama päivä laittaa. Korva näyttää parantuneen ihan hyvin, ei enää eritä mitään vaikkakin edelleen vähän punoittaa. Samalla reissulla otettiin myös rokotukset.
Käytin Noomin lääkärissä keskiviikkona. Lääkäri ei tiennyt, mistä nenän värin muuttuminen johtuu, mutta sanoi, ettei usko sen olevan mitään vakavampaa. Neuvoi rasvaamaan nenua nyt, kun se on kuiva. Nenä on mennyt paremmaksi, ei läheskään niin kuiva enää.
Ramin kanssa ollaan tehty vielä viime hetken viilailuja muutamissa liikkeissä. Olen itse ulkomailla ensi viikon keskiviikosta sunnuntaihin - mikä voi olla ihan hyväkin toisaalta, en voi treenata liikaa koetta edeltävällä viikolla. Tänä iltana muistuttelin tunnaria pihalla. Sitä ei oltu otettu moneen kuukauteen, joten idea alkuun ihan hukassa. Nappaili ensin ihan randomilla mitä sattuun, sanoin vain ei ja pyysin etsimään uudelleen. Palkkasin kun löysi oman. Muutama toisto, ja elikko tajusi jujun taas. Lopuksi vielä vaihdoin omaa kapulaa, ja hyvällä nenätyöllä kävi väärät läpi ja nappasi oman varmasti. Eiköhän se nyt opi! Kunhan jaksan treenata tätä enemmän kuin kerran puolessa vuodessa, ettei unohdu.
Otin myös kertaalleen AVO-kaukot liioitellun pitkältä matkalta, kivat oli. Nyt kun olen palkannut pelkistä istumisista, on saatu niihin vähän nopeutta. Vähän vain kuitenkin. Sitten noutoa, tai siis noh, ei noutamista vaan heittoja. Heittelin kapulaa Ramin ollessa perusasennossa ja ei saanut varastaa. Eipä se yrittänytkään, palkkailin vain kun pysyi.
Rami on myös uiskennellut monena päivänä. Noomikin on vähän kokeillut, muttei vielä kovin innostunut ideasta.
Kevät muuttui päivässä kesäksi, kun lämpömittarin lukemat pomppasivat 15 asteesta 28 asteeseen. Ihan kiva, tosin vähempikin lämpö riittäisi... Treenailut on siis pakko jättää vähemmälle, ei ole mitään hyötyä yrittääkään oikeasti tehdä mitään tuollaisessa helteessä.
Perjantaina oli (tai ainakin piti olla) agilitytreenit. Kouluttajaa ei kuitenkaan näkynyt, joten treenasimme joitain omia juttuja. Pujottelu sujui hyvällä vauhdilla, aloitusvälin löytäminen tuotti alkuun vaikeuksia.
Eilen, kun illalla satoi vettä ja ilma vähän viileni, päästiin tokoilemaan. Tein seuraamisia ja kaukoja. Seuruut ihan ok, ei mitään maailman skarpeinta työtä käännöksissä. Kaukot ihan jees, ei nouse tarpeeksi nopeasti mutta pääasia ehkä että nousee.
Tänään käytiin Anniinan ja Staran kanssa lenkillä ja treenaamassa. Ensin käytettiin uimassa, Rami ei oikein innostunut vielä suuresti. Pari kertaa kävi hakemassa keppiä kauempaa. Sitten yliopiston nurtseille. Rami sai tehdä alkuun 3min piilomakuun, hyvin oli pysynyt. Hetken päästä toinen, tällä kertaa minuutin mittainen ja Anniina häiritsi käveleskelemällä Ramin ympärillä. Loppuun vielä yksi makuu (en tosin ollut piilossa) jossa Anniina kävi Staran kanssa kääntyilemässä ihan Ramin vieressä ja otti luoksetulon ihan Ramin nenän edestä. Hyvin pysyi, pääkin.
Otin myös luoksetuloja, jotka olivat aika törkeitä. Rami oli ihan läkähdyksissään, joten ei olisi ehkä kannattanut. Pysähtyi melko huonosti, kerran jopa jätti pysähtymättä... Lopuksi otin vielä muutaman takapalkalla ja pysähtyi näissä ihan ok, ei edennyt juuri. Noudon otin pari kertaa, tulihan se kapula sieltä. Jotenkin Ramin noudot tuntuu niin huolimattomilta.. mutta kyllä tuollasella ihan hyvät pisteet varmaankin saa kokeesta.
Nyt on kuitenkin sitten ilmoitettu kokeeseen, joka on parin viikon päästä. Osaako joku kertoa, mitä Noomin nenälle oikein tapahtuu. Se vaalenee. Tässä perjantaina otettu kuva, nyt se on kyllä vielä enemmän vaalea. Ja vähän kuiva. Pitäisiköhän tästä huolestua.
Noomi alkoi ripuloida yöllä kahden maissa ja kerran oksensikin. Valvottiin aika lailla koko yö, oli sen verran kipeä, ettei alkanut nukkumaan. Yritin antaa vettä, mutta sekin tuli heti ulos. Aamulla ulosteen joukossa oli vertakin. Soitettiin eläinlääkäriin ja saatiin aika kymmeneksi.
Lääkärissä Noomilta otettiin verikokeita. Niistä näkyi, että tulehdusarvot olivat koholla. Lääkäriä huolestutti myös jokin toinen arvo (joka oli matalalla, vaikka olisi kuulunut olla korkealla kun koira on melkein kuiva), mutta en tajunnut sen enempää. Suositteli, että Noomi jäisi päiväksi nesteytykseen, jotta tilannetta voitaisiin seurata ja ottaa uudet verikokeet päivemmällä, joten sinne jätettiin. Käväisin kotona ja menin iltapäivällä takaisin. Noomi ei ollut ollut enää oksentanut tai ripuloinut ja oli ihan rauhassa kun menin. Uudet verikokeet otettiin iltapäivällä, tulehdusarvot eivät olleet enää niin korkealla (oli saanut antibioottia).
Saatiin antibioottikuuri siis ja nyt Noomi voi hyvin. Se on ollut välillä ihan iloisenakin, vaikka selvästi ihan väsynyt ja vaisu. Äsken se söi vähän riisiäkin ja pysynyt ainakin toistaiseksi sisällä.
Noomi oksenteli eilisen aamun eikä ruoka pysynyt sisällä. Ei olisi kuulemma edes halunnut ottaa ruokaa (yleensä niin ahne), houkuttelemalla oli syönyt vähän. Sitten kuitenkin piristyi iltaa kohti ja illalla olikin jo aikalailla normaali. Sitten viime yönä heräsin ennen neljää kun Noop yökkäili ja Rami tuli sänkyä vasten kauhistuneena. Rami jostain syystä pelkää Noomia, kun se oksentaa, se menee niin kauas kuin pystyy (pöydän alle tai jos se ei ole mahdollista, johonkin nurkkaan kyhjöttämään)? Sitten jatkettiin unia (Rami pöydän alla), seuraavan kerran yökkäiltiin tunnin päästä viiden aikoihin. Kuuden jälkeen Noomi söi (ihan hyvällä ruokahalulla) riisiä ja sitten olikin kuulemma nukkunut taas pitkään. Tuon aamuviiden jälkeen ei ole nyt oksentanut, eli ehkä nyt olisi jo ohi.
Ilmeisesti siis jotain vatsatautia..? Toivottavasti ei tartu Ramiin, tai jää viikonlopun reissu tekemättä. Nyt päivällä Noomi on ollut tosi reipas, kiusannut Ramia ahkerasti ja kaikkea muuta normaalia. Harmillisesti tänään jää sitten pentukurssin toka kerta käymättä, ei viitsitä mennä tartuttamaan muita ja muutenkin ehkä viisasta olla ihan rauhassa pari päivää.
Ramin varvas on parantunut hienosti, aikalailla normaali jo alkaa olla. Siispä tänään Rami kävi näyttelytrimmissä, siitä tulikin aika komea. (Ennen --> jälkeen. Kiitos Annukalle trimmistä!)
Sunnuntaina myös tokoiltiin ohjatuissa. Välillä Rami pelitti tosi kivasti, mutta sitten taas tulee niitä hetkiä että häiriöt vie huomion. Ja ne jää kyllä häiritsemään. Jotenkin en koskaan saa Ramille sellaista intoa työskentelyyn kuin haluaisin. Haluan että sillä on kivaa, en että se tekee koska on pakko kun käsken. Kylmyys on kyllä aika hyvä motivaationtappaja Ramilla, viime keväänäkin sen tokoilut piristyivät huomattavasti kun lumet alkoi häipyä. Elättelen toiveita samankaltaisesta muutoksesta tälle keväälle. Lähiaikoina tullaan keskittymään juurikin lyhyisiin kivoihin treeneihin (ei liian usein) ja yritetään saada vähän intoa siihen toimintaan. En aio pitää kiirettä avoimen korkkauksen suhteen, hitaasti hyvä tulee. Sunnuntaina saatiinkin vähän neuvoja luoksetulon stoppiin. Paula ehdotti, että vaihtaisin käsimerkin napakampaan (nykyinen pitkähkö ja "löysä") ja että tehtäisiin vain pallonheittämisiä vauhdista. Kokeiltiinkin sitten vain heittoja, Rami oli innoissaan (!!) ja repi narupalloa sitten ihan kunnolla kun toi takaisin. Taidetaan jatkaa nyt vain näillä vauhdista heitoilla hetki että saan kokonaan häivytettyä vääränlaisen (hiipimis)stopin Rampsin mielestä. Sunnuntaina tehtiin myös seuraamisia, jotka haisteluharhailupätkiä lukuunottamatta oli ihan ok. Myös hyppy kertaalleen ja se oli moitteeton.
Alkuun vähän lomakuulumisia.
Tiistaina käytiin näyttämässä Ramin varvasta eläinlääkärille, saatiin siihen kortisonisalvaa. Nyt ollaan sitä käytetty pari päivää ja ainakin minun silmään näyttäisi, että turvotus on alkanut laskea. Rami on ollut surkeana kaulurin kanssa. Nyt jos varvas paranee ilman takaiskuja, lopetamme salvan käytön lauantaina ja näinollen jäisi sitten se viikon varoaika ja päästäisiin Tampereen näyttelyyn.
Eilisestä tähän päivään oltiin maalla mummolassa, koirat pääsivät taas kunnolla juoksemaan (kilpaa). Ramin päätöntä menoa piti vähän rajoittaa, kun varvas alkoi vuotaa verta ja se saikin sitten kävellä lähellä käskyn alla suurimman osan ajasta.
Tänään olikin sitten Noomin pentukurssin eka kerta. Noomia vähän jännitti toiset koirat ja uusi paikka, se rauhoitteli itseään haistelemalla maata. Hyvin se kuitenkin keskittyi pieniä aikoja ja palkkailin aina kun otti kontaktia oma-aloitteisesti.
Aluksi harjoiteltiin perusasentoja ja tämähän onkin Noopille jo tuttua. Hyvin osasi hakea perusasentoon oikeaan kohtaan. Tästä meitä kehuttiinkin.
Sitten maahanmenoa ja tämäkin sujui Noomilta kivasti. Vielä ei olla maahanmenokäskyn suhteen valmiita ja N tarjosi sitä ilmankin käskyä. Hyvin se kuitenkin erottaa jo käskyn.
Päästiin myös kokeilemaan putkea, Noomi ei meinannut uskaltaa ensin mennä. Kouluttaja piti toisella puolella ja minä houkutteliln toiselta, hetken päästä kuitenkin uskaltautui tulemaan läpi kannustuksilla. Tokalla kierroksella jo tuli vähän vauhdikkaammin, kun oli hoksannut jutun idean.
Välissä otettiin kerran hyppyestettä rima maassa, kosketusalusta toisella puolella.
Tästä kurssista onkin varmasti hyötyä, päästään vähän totuttelemaan häiriöön ja opitaan keskittymään toisten koirien läsnäollessa! :)
Näyttää epätodennäköiseltä, että ehtisin saada Ramin valmiiksi huhtikuun lopun kokeeseen (kyseenalaista on myös, mahtuisimmeko siihen enää vaikka haluaisinkin). Suurimmat ongelmakohdat ovat edelleen luoksetulo ja paikallamakuu. Näistä tosin ehkä luoksetulo on ainoa, jota voi kutsua ongelmaksi, sillä paikallamakuun saisin kyllä melko varmasti hyväksi jos vain saisin mahdollisuuden harjoitella useammin. Myös vanha tuttu työskentelymotivaation kestävyys koesuorituksen ajan on yhä ainakin jossain määrin ongelma. Myös nouto on kärsinyt, Rami pureskelee kapulaa vähän. Kuitenkin sen verran vähän etten sittenkään taida tehdä asialle kummempia (yritin --> johtaa lievään paineistumiseen --> into ja vauhti kärsii). Seuraavien noutotreenien painotus on hauskuus ja ennenkaikkea vauhti. Nyt tehdäänkin vain järjettömän pitkälle heitettyjä noutoja, jotta eläin ehtii kiihdyttää paluuvauhdin laukkaan ja saan aina palkattua niistä. Vain korkeintaan kaksi noutoa yhdellä treenikerralla.
Sitten se ainainen luoksetulo. Se kyllä on selvästi tajunnut, että käsimerkistä täytyy pysähtyä. Mutta en oikeastaan enää keksi, miten saisin sen myös tajuamaan, että käsimerkistä täytyy pysähtyä heti eikä vasta parin kolmen askelen jälkeen. Olen yrittänyt tehdä toistoja parin metrin välimatkalta, jotta Rami ei edes pysty hiippailemaan. Toimiihan ne, mutta välimatkan kasvaessa käy aina samoin. Matkaa ollaan alettu lisäämään aina vähitellen, välillä melkein onnistuttukin, kunnes se vain alkaa hiippailemaan. Sitten taas lyhennetty ja taas jne. Takapalkkaakin ollaan käytetty satunnaisesti, yhdessä vaiheessa näytti että se toimii (Rami teki nopeita stoppeja keskipitkältä matkalta), kunnes se alkoi hiippailemaan siinäkin. Nyt en ole teettänyt lähes lainkaan läpijuoksuja, mikä näkyy vauhdin hiipumisena lyhyellä matkalla. Tosin kun matkaa on tarpeeksi, vauhtia on vähän liikaakin ja stoppi venyy yhä enemmän.
Seuraaminen on ollut viimeaikoina vähän parempaa, mutta ennen koetta tarvittaisiin kyllä paaaljon kestotreeniä. Pakko luultavasti odottaa lumien sulamista, kun treenipaikat ovat vähissä. Ja mihinkään kokeeseen en kyllä edes ilmoita ennen kuin se paikallamakuu on oikeasti varma, en enää lähde kokeeseen epävarmalla paikkamakuulla... Joten mahdollisesti koe jää johonkin kesemmälle. Ellei sää muutu nopeasti trooppiseksi ja sulata treenikenttiämme.
Huomasin eilen, että Rami nuolee toista etutassuaan jatkuvasti. Tarkemmin tarkasteltuani huomasin yhden varpaan olevan oudosti turvoksissa kynnen kohdalta. Rami ei arista varvasta mitenkään kosketettaessa ja kävelee aivan normaalisti, mutta taidanpa kuitenkin kysäistä asiasta huomenna eläinlääkäriltä.
Ilmoitin Noomin torstaina alkavalle pentu toko/agi-kurssille, kivaa päästä senkin kanssa touhuilemaan. :)
Eilen Rami alkoi oksennella ja ripuloida, homma jatkui tänä aamuna verisellä ripulilla ja oksentelu jatkui, eikä pikkumies suostunut aamulla syömään eikä juomaan. Tilattiin aika eläinlääkärille siis.
Lääkärissä Ramia pisteltiin aika paljon, mutta kuten yleensäkin, Ram vain seistä tökötti loukkaantuneen näköisenä korvat päätä vasten luimussa ja minua katsoen syyllistävän näköisenä. Ramista otettiin verikoe, joka kertoi että tulehdusarvo oli koholla, eli suolistossa on ilmeisesti bakteeritulehdus.
Rami myös nesteytettiin lääkärissä jotta ei ihan heti tarvisi alkaa pakottamaan juomaan. Lääkäri tunnusteli Ramin vatsaa, Rami ei aristanut erityisesti mitään joten ei uskonut että olisi kyse vierasesineestä.
Sitten pisti niskaan kipulääkettä, oksentamista estävää lääkettä ja antibioottia.
Mukaankin saatiin antibiootteja sunnuntaihin asti 2krt päivässä. Tänä iltana ja huomenna vielä laitetaan pistämällä, sitten siirrytään tabletteihin. Ostettiin eläinlääkärin suosituksesta myös nestetasapainoa säilyttävää lääkettä ja ulostetta kiinteyttävää lääkettä.
Äsken Rami jo söi vähän, puoli ruokalusikallista riisiä sekä piimää ja vähän tonnikalaa. Hyvin näytti maistuvan kun ei ole yli vuorokauteen mitään syönyt. Vähitellen pitää antaa ihan pieninä annoksina ruokaa että ei ala taas oksentelemaan, päivällä viimeksi oksensi.
Punnitsin Ramin eläinlääkärillä, painoi 8,5kg. Viimeksi punnittuna (12.6) painoi 9,6kg. On ilmeisesti ainakin vähän laihtunut, toki vaikuttanee myös se että ei ollut syönyt koko päivänä mitään.
Nyt siis lepoa ainakin sunnuntaihin asti kun on antibiootit päällä. Vähitellen palaudutaan normaaliin ruokaan.
Toisaalta ihan hyväkin että tähän väliin tulee tälläinen totaalinen treenitauko. :)
Perjantain ja lauantain välisenä yönä Noomille iski mahatauti. Lauantaina ulosteessa oli myös verta, joten soitettiin päivystävälle eläinlääkärille. Meillä sattui olemaan antibioottia jäljellä viime kerrasta, joten lääkäri neuvoi aloittamaan sen. 
Ramin varvas on parantunut hienosti, aikalailla normaali jo alkaa olla. Siispä tänään Rami kävi näyttelytrimmissä, siitä tulikin aika komea. (
